Ampumarata nousee keskusteluihin

Vaalivankkurit kolistelevat Riihimäenkin kuoppaisilla kaduilla ja teltoilla väristään nollan vaiheilla tukka jäässä. Mutta keskustelut kansalaisten kanssa pitävät lämpimänä. Ja torikeskusteluissa nousee esille tuon tuosta kysymys ampumaradasta, niin tänäänkin. Keskustelijat nostivat itse esille sen tosiasian, että harrastajia on Riihimäelläkin noin 3000. Kyseessä ei siis ole suinkaan vähänpätöinen asia. Päätöksentekofoorumeissa asiaan on suhtauduttu hyvin usein ideologia ja tunne edellä, jolloin järki on ollut tukan tapaan jäässä.

Ampumaradan saaminen alueelle kaupungin toimena tuntuu olevan hieman hankalaa. Mutta nyt kannattaakin muistaa, että kaupungissa toimivat mm. puolustusvoimat, kansainvälisesti tunnettu Sako Baretta (tai Sako Oy) ja Suomen metsästäjäliitto. Lisäksi Riihimäellä on paljon melualueita, joissa toiminta ei haittaisi muuta ympäristöä enempää esimerkiksi asukkaita tai muuta toimintaa.

Kaupungin maa-ala on tosin niin pieni, että ehkä olisi syytä vilkuilla myös naapurien puolelle, koska esimerkiksi melualueet jatkuvat niidenkin mailla, aina rajalta rajalle. Kaikkien edellä mainittujen kanssa yhdessä saataisiin varmasti asia kuntoon ja perustettua nykyaikainen ampumarata, johonkin Riihimäen alueelle tai välittömään läheisyyteen. Kaupungin tosin pitäisi ehkä lähestyä naapureita lakki kourassa, perinteisestä poikkeavalla asenteella. Mutta nykyisen kaupunginjohtajan johdolla se varmasti jo olisikin mahdollista.

Esimerkiksi Kauhavalla saatiin uusi ampumarata harrastajien, reserviläisten ja useiden muiden julkisten tahojen ja yhdistysten yhteistyöllä aikaiseksi parissa vuodessa. Rata avattiin aktiivikäyttöön vuoden 2015 lopulla. Avaintekijöinä tässä olivat yhdistykset ja liiketoimintaa kehittävä yritys, sekä kaupungin panos. En näe estettä sille, etteikö tämä onnistuisi Riihimäelläkin.

Kiintiöpakolaisten vastaanottaminen Riihimäelle ei ole nyt ajankohtaista!

Suomi on talouskasvussaan Euroopan pahnan pohjimmaisena. Jopa kriisimaa Kreikassa kasvu on nopeampaa kuin meillä. Haluammeko me tästä huolimatta ottaa taakaksemme lisää pakolaisia? Valtio maksaa kulut, mutta kuka maksaa valtiolle? Veronmaksajat maksavat tämänkin lystin.

Aloitteessa (valtuustoaloite) vaaditaan, sanasta sanaan: ”erityisryhmille, esimerkiksi maahanmuuttajille on tarjottava myönteistä erityiskohtelua, jotta tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuisi”. Anteeksi mitä? Täällä salissa on yhden asian ihmisiä, jotka ajavat tietyn erityisryhmän asiaa. Ehkä hyvä niin. Mutta heiltä voitte pian kysyä, ovatko muut erityisryhmät saaneet myönteistä erityiskohtelua niin täydellisesti, että nyt on aika lennättää toisesta maanosasta ihmisiä nauttimaan ”myönteisestä erityiskohtelustamme”? Luulen vastauksen olevan, ei!

Aamuposti kirjoitti 2.3.2015 seuraavasti: ”26-vuotias on ilman kotia. ARA:n teettämän kyselyn mukaan Riihimäellä oli vuoden 2014 lopussa 52 asunnotonta, Hyvinkäällä 28.” Painavaa tekstiä. Kylmää faktaa. Edelleen lehtikirjoituksen mukaan taustalla on päihdeongelma ja periytynyt huono-osaisuus. Siitä huolimatta 26-vuotias kaveri on asunnoton. Elämä edessä, muttei mahdollisuuksia hypätä oravanpyörään mukaan. Voiko hänet sivuuttaa? Eli toisin sanoen, ohittavatko kiintiöpakolaiset jo pitkäänkin asuntojonossa epätoivoisesti odotelleet suomalaiset heittämällä, vasemmalta ohi? Asunnottomuutta on jopa tässä salissa pyritty puhumalla väheksymään, selittämällä asunnottomien olevan vain asuntoa vailla olevia tilastolukuja, joilla kyllä on jokin katto päänsä päällä. Jos kiintiöpakolaisia Riihimäelle otetaan, on heille kaiketi hankittava asunnot. Miksei nyt asunnottomina odotteleville kansalaisille hankita ensin asuntoa?
Kiintiöpakolaiset eivät ole ainoa ryhmä, joka saapuu tänne jakamaan hyvinvoinnin kakkuamme. Tänä vuonna Suomeen on tullut runsaat 27 000 turvapaikan hakijaa. Eikö tässä ongelmassa riittäisi ratkaistavaa ja mahdollisuuksia hyvän omatunnon lunastamiseen? Tämän pian käsiin räjähtävän ongelman hoitamisessa ja erityisesti siitä syntyvien kulujen maksamisessa on tekemistä. Kulut ovat pelkästään tänä vuonna, tähän asti Sisäasianministeriön laskelmiin viitaten noin 300 miljoonaa euroa. Eikö maailman parantaminen voisi odottaa edes sen aikaa, että ilmiselvistä tapauksista on päästy eroon ja palautukset lähtömaihin on saatu alkamaan? Eikö olisi kohtuullista nostaa kiintiöpakolaisten asia pöydälle vasta, kun tähän edes teoriassa olisi varaa? Mielestäni olisi.

Juuri tällä viikolla on punavihreässä mediassa kerrottu, kuinka Afrikan ja Euroopan päättäjät ovat kokoontuneet Maltalle tekemään suuria päätöksiä. Valikoiduille Afrikan maille on päätetty antaa 2 miljardia euroa tukea, vähentämään maista ja maanosasta pois työntävien tekijöiden vaikutusta ja täten estämään massojen hallitsematonta vyöryä Eurooppaan. Suomen maksuosuus on miljoonia tai jopa kymmeniä miljoonia euroja. Eikö tämä riittäisi hyvän tahdon osoitukseksi, edes vähäksi aikaa? Eikö tästä riitä maksettavaa riihimäkeläisillekin?

Eikö esimerkiksi Syyrian pakolaisten sijoittaminen Turkkiin, Libanoniin ja Jordaniaan olisi paitsi inhimillisintä, myös kustannustehokkainta laupeudentyötä lajissaan? Uskallan väittää, että viimeksi mainittuihin verrattuna Suomen kustannustaso tässäkin asiassa on noin satakertainen ja EU:hunkin täysin turhaan hinkuvassa Turkissa kymmenkertainen. EU voi hyvin kustantaa tämän lystin, vaikkapa lystikkäästi sanoen Kreikan pohjattomasta avustuskassasta. Jos Suomi kolkuttelevasta konkurssistaan huolimatta haluaa harjoittaa maailman parantamista, voidaan tämä kustantaa valtion kassasta. Kolmanneksi arvon humanistit voivat kaivella kuvettaan yksityisesti ja näin pyrkiä parantamaan omaa tasearvoaan tuonpuoleisessa, tai työkavereiden silmissä.

Valtio maksaa viulut, huilut ja kilistimet, mutta kauanko valtiolla on tähän varaa?
Lainaus:
”Korvausten määrä
Laskennallista korvausta saa jokaisesta vastaanotetusta henkilöstä
• 2 300 €/vuosi yli 7-vuotiaista ja sitä vanhemmista
• 6 845 €/vuosi alle 7-vuotiaista

Korvausaika on 4 vuotta kiintiössä tulleista henkilöistä... (ja edelleen)
Lisäksi korvataan todellisten kulujen mukaan...” tässä mainitaan muutamia muita asioita.

Eli erinäisiä kuluja on eritelty ja mainittu, mutta vain peruspotista kerrottu summa. Kaikki muu on ylimpien kirstunvartijoiden päätettävissä, eikä kulukatoista tai korvausten leikkauksista vielä ole mitään tietoa. Entä sitten, kun rahat loppuvat? Vastaus on selvä, kuntalainen maksaa. Kuntalainen maksaa myös neljän vuoden jälkeen, kun valtion rahoitus päättyy. 

Kun työn tekijöitä tarvitaan koko ajan vähemmän kuin ennen, eivät kiintiöpakolaiset valitettavasti taida olla työnantajien halutuinta materiaalia, mm. työehtosopimusten kattavien, raskaiden vaatimusten vuoksi. Halvalla ei voi työtä teettää. Mikä tosin voi olla osittain hyväkin asia. Mutta tämä johtaa siihen, että kustannukset ovat vastakin meidän kontollamme. 

Käytännössä pääkaupunkiseutu houkuttelee muun maan pakolaisia hetimiten saapumisen jälkeen. Onhan serkkupoikakin jo Vantaalla ja etninen rikkaus sekä kotoisa ilmapiiri vetävät puoleensa. Tämäkin mahdollisuus kaatuu siihen, että asunnot, myös halvat asunnot alkavat pk-seudulla olla loppu, eikä uusia halpoja luukkuja ymmärrettävistä syistä rakenneta näinä aikoina.

Jos ja kun kiintiöpakolaisia Riihimäelle sitten otetaan, niin kai kuunnellaan edellisen hallituksenkin aikana esitettyjä, myös väärin, oikein ja taas väärin siteerattuja viisauden sanoja. Että asiassa ”huomioidaan myös kulttuuritausta”... ja edelleen ”... otetaan vastaan haavoittuvassa asemassa olevia, kuten lapsia... sekä eri syistä vainottuja, mikä käsittää myös uskonnon perusteella vainotut kristityt.” Tämä viimeinen seikka varmasti tekisi kotouttamisesta valtavan paljon helpompaa. Se olisi jättimäinen loikka eteenpäin, jo etukäteen annettuna.

Ehdotan siis, ettei Riihimäki tee ELY-keskuksen kanssa sopimusta kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta. (Esitin puheen kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.11.15)

Marko Tuominen

Kuntaliitos kalvaa ja kupla kuristaa

Esko Nummela kirjoitti (AP 17.6.) kuntoliitosselvityksen kiemuroista. Sisältö oli mielestäni kokonaisuudessaan täyttä asiaa.

Aamuposti listasi yhdistymishallituksen paikkajaon kahtena peräkkäisenä päivänä, molemmilla kerroilla väärin. Jälkimmäisessä (AP 18.6.) tosin paikkajako oli lähellä vaalien tulosta. Vehkeilyissä... korjaan, kaavailuissa ei ole kunnioitettu niiden riihimäkeläisten äänestäjien tahtoa, jotka äänestivät Perussuomalaiset 4. suurimmaksi puolueeksi (11,3 %) viime kuntavaaleissa. Riihimäen Perussuomalaisilla ei ole näillä tietämillä edustusta yhdistymishallituksessa. Sen sijaan esimerkiksi 5,4 %:n takiaispuolueella Vihreillä on edustajansa. Itse asiassa laajasta kattavuudesta voisi kuntapolitiikassa luopua turhana. Vahvimmat ja keskenään toimeentulevat perustaisivat päätöksentekokykyisen enemmistöhallituksen, kuten vakuuttavasti on maan huipullakin tehty.

Entä jos yksi selvityskunnista päättää jäädä liitoksen ulkopuolelle? Kaupunginjohtajan mukaan tässä tapauksessa jatkettaisiin liitoksen valmistelua uusi tilanne huomioiden. Asioiden ytimessä liitoskiemuroita seuraava ystäväni luonnehti äskettäin, että tällä hetkellä kansalaiset Lopella vastustavat liitosta. Lisäksi valtuutetuistakin lähes puolet on itsenäisyyden kannalla. Syksyn kuntalaiskyselyn jälkeen tilanne kuulemma kääntyy tiukasti vastustuksen kannalle. Hausjärvellä valtuuston enemmistö on liitoksen kannalla. Toisaalta kukaan tapaamani hausjärveläinen ei ole liitosta kannattanut. Nykypäivänä kuntalaisten tiedonhankinnan ja sisälukutaidon väheksyminen on jo melko kyseenalainen pohja puoltoargumentille. Lopuksi Nummela nostaa hattua Lopen ja Hausjärven päättäjille kun/jos nämä haluavat vapaaehtoisesti Riihimäen alati kasvavan, uuvuttavan velkataakan kantajiksi. Hyvin sanottu.

Kysyin jo 16.6. tilaisuudessa, miten kuntaliitoksella edes Riihimäellä päästään säästöihin, kun henkilöstöä ei irtisanota, palkkoja harmonisoidaan ylöspäin ja irisanomissuoja on kolme vuotta (vaikka hallitus luopui 5 v. irtisanomissuojasta). Vastauksena annettiin mm. eläköityminen. Mielestäni tämä ei riitä, vaan tehostamista pitää valmistella suunnitellusti, esimerkiksi johtotasoa harventamalla.

Marko Tuominen (ps)

PS: Paikallisessakin selitellään median punavihreää kuplaa uutisankaksi minkä keritään. Käytäntö on osoittanut muuta. Tätäkin tekstiä tarjosin Aamupostiin kolmasti, mutta vasta 29.6.15 se julkaistiin, eikä silloinkaan varsinaisella Valtuutetun puheehvuoro -palstalla. Seuraavassa vielä tulpan avannut viimeinen saate:

"Ao. tekstin otsikkona on "Kalvaako kuntaliitos?", joten tämän viestin alkuun sopii hyvin kysyä: kiristääkö kupla? Punavihreä kupla yritetään pakinoida pimentoon, mutta käytäntö osoittaa muuta. Vai onko Riihimäen Perussuomalaiset laajemminkin sensuurin kourissa? Eli onko olemassa jotakin erityisestä syytä sille, ettei kirjoitusta ole julkaistu? No, palataan asiaan jossakin merkeissä tai foorumissa...;-)"

ECR ongelma lähinnä suomalaiselle medialle

Kuten tiedämme, Perussuomalaiset siirtyivät europarlamentissa viikko sitten konservatiivien ja reformistien ECR-ryhmään. Ryhmästä on tulossa merkittävä tekijä europarlamentissa, jopa siinä määrin, että esimerkiksi Kokoomuksen EPP:tä on valmiuksia haastaa. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin muslimitaustainen brittikonservatiivi Syed Kamall.


Jussi Halla-Aho totesikin televisiossa suurinpiirtein näin, että muslimitaustaisen henkilön valinta ryhmän puheenjohtajaksi tuntuu olevan eniten ongelma suomalaiselle medialle, ei suomalaisille MEPeille. Näin Jussille tarjoutui oivallinen mahdollisuus hieman näpäyttää täkäläisiä keskustelijoita". Erityisesti Kamallin kanta Halla-Ahon saamaan tuomioon herätti ajatuksia, kun tämä oli todennut, että on vaikea uskoa näin tapahtuneen. Edelleen Halla-Aho pöyhii täkäläistä, ummehtunut mediakenttää toteamalla, että "uskomme molemmat eurooppalaisiin arvoihin (kuten uskonnon- ja sananvapauteen) ja olemme taipumattomia EU-kriitikoita". Mutta odotellaan seuraavia menestysuutisia parlamentin suunnalta.

MT

Kohti parempaa Eurooppaa

EU-vaalit lähestyvät kuin pikajunan valot tunnelissa ja meno Suomen maassa käy yhä kummemmaksi. Maan hallitus on tuuliajolla kun vasemmistoliitto lähti torjumaan putoamistaan europarlamentista ja kaksi avainministeriä tullee poistumaan juuri kyseiseen suuntaan. Ja sitten itse päämies ilmoittaa siirtyvänsä kymmenen kertaluokkaa suurempiin saappaisiin, kuten kulisseissa on tukiaispantein sovittu. Valtakunnan ”terävimmässä kärjessä” väki väheni ja tullee osin vaihtumaan, eikä pitopöydästä sen seurauksena ainakaan lihavampia murusia meille rahvaalle tipahtele. Syksyllä päätetään rakentaa tarvittava, uusi ydinvoimala, jolloin väki vähenee entisestään. Rampa ankka jatkaa kera hovinsa, vaikka narritkin ovat herenneet nauramasta. Samalla kaikkein tärkeimmät vaalit, europarlamenttivaalit ovat jääneet kaiken tämän sirkustelun varjoon. Ja silti EU:ssa tehdään kaikki kovimmat päätökset meitäkin koskien. Sampo Terhoa lainaten voi todeta, että vaikka vetäytyisi erämaahan erakoksi, niin silti hengittelisi ilmaa, jota säätelee EU lukuisin direktiivein ja säädöksin. Lisään vielä, että EU on siis ihollamme, ihon alla ja elämässämme sanotaanko vaikka koko matkan viljapellolta vedenpuhdistamolle sekä kaikessa muussa, mitä koskaan keksitkään kelata. Kannattaa siis äänestää toukokuussa.

MEP Sampo Terho (ps) piipahti Riihimäellä sunnuntaina 6.4.14 Perussuomalaisten tilaisuudessa kertomassa kuulumisia Euroopan parlamentista ja toi samalla kysyttäessä esiin näkemyksiään kotimaan politiikan kiemuroista. EU-kriittisyys otetaan usein vastaan parlamentissa hyvin erikoisella tavalla kun sen fanaattisimmat kannattajat vetävät esiin koko pakan kiellettyjen symbolien kortteja, jos MEPit vähääkään esittävät arvosteluaan. Kriittiset leimataan heti sodan ja sekasorron kannattajiksi. Pyhää liittoa ei sovi arvostella, vaikka teräväkieliset eurooppalaiset painoarvoisemmistakin maista näin tohtivat tehdä. Intergraation itseisarvon sijaan EU tulisi lähemmäs kansalaisia perustamalla sen olemassaolon oikeutus hyötyyn. Jäsenillan kuulijat saivat tietää, että Brysselin kivisaleissa valmistellaan myös EU:n suoraa verotusoikeutta, joka ei arvatenkaan tilaisuudessa kovin suurta kannatusta saanut. Kaiken kaikkiaan todettiin, että budjetin pitäisi säilyä korkeintaan nykytasolla. EU:sta on tulossa rahansiirtounioni, vaikka sen kritiikittömät kannattajat yrittävätkin toista väittää. Jos pilkun viilaajat ovatkin siinä oikeassa, että rahaa ei ole vielä lapioitu Etelä-Eurooppaan, niin on sitä siirretty erinäisiin kriisirahastoihin miljardikaupalla. Realististen talousviisaiden mukaan on vähintään todennäköistä, että pian yli varojensa eläneet kriisimaat ovat taas rahan tarpeessa ja viimeisetkin rahastot laukeavat maksuun. Itse asiassa Kreikankin uusi tukipaketti on jo sovittuna, mutta sen myöntämistä on siirretty yli vaalien EU:n ruotojen ja poistopään sisällönkin purematta nielevien myötäilijöiden pelätessä räjähdysmäisesti kasvavaa kriitikkojen vyöryä. Tulevissa vaaleissahan EU-kriittisten osuus parlamentista tulee kasvamaan reilusti.

Itälaajentumiseen pitää Sampo Terhon mukaan ottaa aikalisä, koska kyseiseen suuntaan unioni on jo aidosti lapioinut rahaa. Sitä ei voi kieltää. Toisekseen Turkin täysjäsenyys on torjuttava. Tästä asiasta olen täysin samaa mieltä, koska tuossa maassa ja siitä idemmäs vaanii uinuva vaara, jonka nimeä ei tässä kannata mainita.  

Sampo Terho väänsi puheenaiheena olleen asian rautalangasta yksinkertaisellekin, kun sitä kysyin: ”haluatteko enemmän EU:ta vai vähemmän EU:ta? Haluatteko enemmän vai vähemmän säätelyä jokapäiväiseen elämään? Jos haluatte olla mukana ajamassa säätelyn purkamista ja unionin keskittymistä rajattuihin toimialoihin, niin täältä löytyy lisää ajatuksia omienne tueksi.”
  

Terhon alustamassa keskustelussa tuli esille perustellut epäilyt sille, että kokonaisuudessaan Suomen mukana olo raskaissa kriisimaiden tukipaketeissa johtuu ainoastaan siitä, että näin saatiin pidettyä komisaarin ovi auki Stubbille tai Kataiselle. Eli siis Kataiselle viimeisemmän tiedon mukaan. Toki Stubbin naama näytti viikonloppuna uutisissa venähtäneen entisestään, kun Jyrki tipautti pomminsa. Osui ja upposi. Eihän Katainen toki valehdellut siinä, että tukipaketteihin mukaan lähtemällä saadaan pelastettua työpaikkoja. Se piti paikkansa, näin pelastettiin noin kaksi työpaikkaa: Kataisen ja/tai Stubbin.

Marko Tuominen

Kirjoittaja on Perussuomalaisten jäsen ja riihimäkeläinen kaupunginvaltuutettu, ei ehdokkaana europarlamenttivaaleissa (Kirjoitus on julkaistu alunperin Aamupostin mielipideosastolla 8.4.2014)

Kerran vielä Riihimäen valtuuston budjettikokouksesta

Eija Aittola (24.12.13) vastasi aikaisempiin kirjoituksiin Aamupostissa koskien Riihimäen kaupunginvaltuuston kieltämättä hyvin värikästä budjettikokousta kuun alussa. Hän viittasi hyvin aiheellisesti kysymykseen päättäjien vastuullisuudesta tässä vaikeassa talouden tilanteessa. Syntyipä kokouksessa kiukun purkauksia tai ei, ja vaikuttivatpa ne kirjoitukseen tai eivät, oli muistikuviin ja tekstiin kuitenkin jäänyt hienoinen asiavirhe. Nimittäin perussuomalaiset eivät "yhdessä vasemmiston kanssa tehneet n. 2 miljoonan lisäysehdotuksia kaupungin 2014 budjettiin".

Riihimäen perussuomalaiset tukivat toki eräitä kuntalaisten hyvinvoinnille ja samalla meille itsellemme tärkeitä asioita, mutta samalle kannoimme vastuuta taloudesta. Eli emme suinkaan kannattaneet koko 2 miljoonan "huutokauppapaketin" hyväksymistä kritiikittä. Virkamiesten ja luottamushenkilöiden laatima talousarvio oli hyvä paketti, johon kompromissihengessä sitten päädyttiin tekemään hieman lisäyksiä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että virkapaketti olisi pitänyt pilkkoa sopiviin suupaloihin, koska en myöskään pidä kaupungin henkilöstön kokonaismäärän lisäämistä itsetarkoituksena. Kokouksessa hieman kyseenalaistettiin toiminnan tehostaminen keinovalikoimassa, mutta olisin valmis tämänkin kortin katsomaan. Ja niinhän kaupungin organisaatiossa tullaankin jatkossa tekemään, esimerkiksi uuden sote-johtajan astuessa virkaansa alkuvuodesta.

Kannatan itsekin kehittämistyöryhmän perustamista säästöjen löytämiseksi, ja ihmettelinkin kuinka Aittolan ehdotus jäi ilmaan roikkumaan. Niinpä ensi vuoden ensimmäisessä valtuuston kokouksessa asia olisi syytä käsitellä omana pykälänään. Vaikkei asia ko. kirjoituksen valossa saanutkaan "vasemmiston kannatusta", kannatetaan sitä ainakin valtuustosalin keskivaiheilla ja varmasti myös oikean laidan tietämillä.

Kun nyt vauhtiin pääsin, niin yhtä asiaa en malta olla päivittelemättä. Valitettavan jälkiviisaana heitän ilmaan kysymyksen siitä, minne on unohtunut kuulemani mukaan viitisen vuotta sitten tehty päätös(?), jonka mukaan Riihimäen Teatterin tukea leikattaisiin puolen vuosikymmenen kuluttua jopa kolmannes? 250000 euron säästö tässä tilanteessa olisi ollut enemmän kuin paikallaan. Muistetaanko ottaa tämä säästökohde ensi syksynä mukaan budjettiriihen valmisteluihin? Kuten kokeneemmat valtuutetut ovat monesta suusta ja yhtä monesta näkökulmasta todenneet, "tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". Lisäisin alun oikaisun valossa myös tosiasioiden tunnistamisen edellisen kaveriksi. Ja viisauden alkuna on viimeimmäksi todettu, että "olemme ajautumassa kriisikunnaksi". Kieltämättä näyttää siltä, että olemme tämän alamäen alkukiihdytyksessä, mutta vielä ei ole liian myöhäistä painaa jarrua.

MARKO TUOMINEN

Kirjoittaja on riihimäkeläinen kaupunginvaltuutettu (ps)
(Kirjoitus on julkaistu alunperin AAmupostissa joulukuun lopulla 2013)

Kaksikielisyys on rikkaus?

Mutta mikä eteen, jos se toinen kieli on tilanteessa väärä? Toivotammeko vuodenvaihteessa Suomeen saapuville kymmenille tuhansille venäläisturisteille: "Hejsan, välkommen till Finland. Hur står det till?" Pelkästään VR tuo maahan vuodenvaihteeksi 40000 matkailijaa vakiovuorojen lisäksi 28 lisävuorolla. Sanomattakin on selvää, että kyseessä on huomattava piristysruiske euron vanavedessä syvään painuvalle kansantaloudelle. Matkailijavirran vaikutus tuntuu paitsi itärajan tuntumassa myös Metropolialueella ja sen laimeilla reuna-alueilla asti.

Mutta paikoin vaativien turistien saamassa palvelussa on silmiinpistävä epäkohta, joka on pitkän johdannon jälkeen jo arvattavissakin. Itänaapurin vieraat kokisivat palvelun todella omakseen, jos saisivat sen omalla äidinkielellään. Toki erityisesti nuoremmat naapurit hallitsevat englannin kielen jo hyvin, mutta kaiken kaikkiaan kotoiseen, ubiikkiin Amerikan kielikylpyyn verrattuna valmiudet vieraskieliseen kanssakäymiseen ovat paikoin uuden ihmisen kanssa ongelmallisia. Niinpä asiointi venäjän kielellä tekisi lomamatkasta varmasti miellyttävämmän ja mikä parasta; kukkaron nyörit varmasti kuluisivat entistä joutuisammin.

Ja kuten alun kaskusta voi johtopäätellä, kaiken esteenä on nuorten oppimiskapasiteettia tässä valossa aivan turhaan varaavan pakkoruotsin tukahduttava vaikutus. Toki pitkään venyvät, ahkerat ahertajat hoitavat yhden vieraan kielin lisää, mutta suurille massoille tämä tuskin on mahdollista. Eli toisin sanoen nuorten tai muidenkin opiskelijoiden tuhlatessa rajoitettuja resurssejaan ruotsin kielen pakko-opiskeluun vapaaehtoinen venäjän opiskelu ei enää ole aito vaihtoehto. Itänaapurin maailmankielen opiskelu toisi varmasti työtä, näin väitän! Sen sijaan kahden marginaalisen erikoisuuden taitaminen ubiikin englannin lisäksi tuskin varsinaisesti tuo kellekään varmaa työtä. Jospa mekin täällä Pohjan perukoilla siirrymme pian nykyaikaan ja poistamme tämän historian hevonkaupan seurauksen takaisin historiankirjoihin.
MT