Lyhyt kannanotto jo joitakin viikkoja velloneeseen keskusteluun Kalmusta lienee paikallaan. Kuten ennen vaaleja julistin, en hyväksy yksityisen omaisuuden sosialisointia eli pehmeämmin sanottuna yksityisen maan hankkimista lunastusmenettelyllä. Ja näin vaalien jälkeen seison edelleenkin sanojeni takana: en hyväksy kyseisen kaltaisia pakkokeinoja, jotka kohdistuvat yksityiseen omaisuuteen.
Keskusteluissa on pakkolunastuksen "vastustajien leiristä" tuotu esiin se tosiasia, että tonttimaata on jonkin verran vielä jäljellä ja tiivistämällä sitä saadaan lisää. Toisaalta tiivistämistä on nimitetty postimerkkikaavoittamiseksi, mutta antaa palaa vaan; kyllä nimihirviöitä ja sanan muunnoksia Aamupostin toisinaan laihoille sivuille mahtuu.
Keskustelu on siis käynyt vuolaana kirjoittajien tai puhujien paaluttaessa kannanottojaan milloin minnekin suuntaan kenttäkarttaa. Ajatustenvaihdossa on jäänyt tarkalleen ottaen epäselväksi, kuinka selvästi maanomistajille on lähdetty tarjoamaan kaavoitussopimuksia. Näin meidän kesken voin melkeinpä arvailla, että kun ensimmäinen maanomistaja saa solmittua kaupungin kanssa tuottavan kaavoitussopimuksen, ovat kolmas ja neljäs pian jonossa oven takana. Ja niin edespäin... Jonkun pitäisi vaan saada maanomistajat innostumaan tuottoisasta yhteistyöstä. Melkeinpä voisi heittää pallon ilmaan. Maanomistajat: ottakaapa yhteyttä vaikka... hmm!!... kaupunginvaltuutettuun. Kevään jatkoja.
MT
(Julkaistu alunperin http://www.markotuominen.fi/blogi/2013/05/28/27)
