ECR ongelma lähinnä suomalaiselle medialle

Kuten tiedämme, Perussuomalaiset siirtyivät europarlamentissa viikko sitten konservatiivien ja reformistien ECR-ryhmään. Ryhmästä on tulossa merkittävä tekijä europarlamentissa, jopa siinä määrin, että esimerkiksi Kokoomuksen EPP:tä on valmiuksia haastaa. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin muslimitaustainen brittikonservatiivi Syed Kamall.


Jussi Halla-Aho totesikin televisiossa suurinpiirtein näin, että muslimitaustaisen henkilön valinta ryhmän puheenjohtajaksi tuntuu olevan eniten ongelma suomalaiselle medialle, ei suomalaisille MEPeille. Näin Jussille tarjoutui oivallinen mahdollisuus hieman näpäyttää täkäläisiä keskustelijoita". Erityisesti Kamallin kanta Halla-Ahon saamaan tuomioon herätti ajatuksia, kun tämä oli todennut, että on vaikea uskoa näin tapahtuneen. Edelleen Halla-Aho pöyhii täkäläistä, ummehtunut mediakenttää toteamalla, että "uskomme molemmat eurooppalaisiin arvoihin (kuten uskonnon- ja sananvapauteen) ja olemme taipumattomia EU-kriitikoita". Mutta odotellaan seuraavia menestysuutisia parlamentin suunnalta.

MT

Kohti parempaa Eurooppaa

EU-vaalit lähestyvät kuin pikajunan valot tunnelissa ja meno Suomen maassa käy yhä kummemmaksi. Maan hallitus on tuuliajolla kun vasemmistoliitto lähti torjumaan putoamistaan europarlamentista ja kaksi avainministeriä tullee poistumaan juuri kyseiseen suuntaan. Ja sitten itse päämies ilmoittaa siirtyvänsä kymmenen kertaluokkaa suurempiin saappaisiin, kuten kulisseissa on tukiaispantein sovittu. Valtakunnan ”terävimmässä kärjessä” väki väheni ja tullee osin vaihtumaan, eikä pitopöydästä sen seurauksena ainakaan lihavampia murusia meille rahvaalle tipahtele. Syksyllä päätetään rakentaa tarvittava, uusi ydinvoimala, jolloin väki vähenee entisestään. Rampa ankka jatkaa kera hovinsa, vaikka narritkin ovat herenneet nauramasta. Samalla kaikkein tärkeimmät vaalit, europarlamenttivaalit ovat jääneet kaiken tämän sirkustelun varjoon. Ja silti EU:ssa tehdään kaikki kovimmat päätökset meitäkin koskien. Sampo Terhoa lainaten voi todeta, että vaikka vetäytyisi erämaahan erakoksi, niin silti hengittelisi ilmaa, jota säätelee EU lukuisin direktiivein ja säädöksin. Lisään vielä, että EU on siis ihollamme, ihon alla ja elämässämme sanotaanko vaikka koko matkan viljapellolta vedenpuhdistamolle sekä kaikessa muussa, mitä koskaan keksitkään kelata. Kannattaa siis äänestää toukokuussa.

MEP Sampo Terho (ps) piipahti Riihimäellä sunnuntaina 6.4.14 Perussuomalaisten tilaisuudessa kertomassa kuulumisia Euroopan parlamentista ja toi samalla kysyttäessä esiin näkemyksiään kotimaan politiikan kiemuroista. EU-kriittisyys otetaan usein vastaan parlamentissa hyvin erikoisella tavalla kun sen fanaattisimmat kannattajat vetävät esiin koko pakan kiellettyjen symbolien kortteja, jos MEPit vähääkään esittävät arvosteluaan. Kriittiset leimataan heti sodan ja sekasorron kannattajiksi. Pyhää liittoa ei sovi arvostella, vaikka teräväkieliset eurooppalaiset painoarvoisemmistakin maista näin tohtivat tehdä. Intergraation itseisarvon sijaan EU tulisi lähemmäs kansalaisia perustamalla sen olemassaolon oikeutus hyötyyn. Jäsenillan kuulijat saivat tietää, että Brysselin kivisaleissa valmistellaan myös EU:n suoraa verotusoikeutta, joka ei arvatenkaan tilaisuudessa kovin suurta kannatusta saanut. Kaiken kaikkiaan todettiin, että budjetin pitäisi säilyä korkeintaan nykytasolla. EU:sta on tulossa rahansiirtounioni, vaikka sen kritiikittömät kannattajat yrittävätkin toista väittää. Jos pilkun viilaajat ovatkin siinä oikeassa, että rahaa ei ole vielä lapioitu Etelä-Eurooppaan, niin on sitä siirretty erinäisiin kriisirahastoihin miljardikaupalla. Realististen talousviisaiden mukaan on vähintään todennäköistä, että pian yli varojensa eläneet kriisimaat ovat taas rahan tarpeessa ja viimeisetkin rahastot laukeavat maksuun. Itse asiassa Kreikankin uusi tukipaketti on jo sovittuna, mutta sen myöntämistä on siirretty yli vaalien EU:n ruotojen ja poistopään sisällönkin purematta nielevien myötäilijöiden pelätessä räjähdysmäisesti kasvavaa kriitikkojen vyöryä. Tulevissa vaaleissahan EU-kriittisten osuus parlamentista tulee kasvamaan reilusti.

Itälaajentumiseen pitää Sampo Terhon mukaan ottaa aikalisä, koska kyseiseen suuntaan unioni on jo aidosti lapioinut rahaa. Sitä ei voi kieltää. Toisekseen Turkin täysjäsenyys on torjuttava. Tästä asiasta olen täysin samaa mieltä, koska tuossa maassa ja siitä idemmäs vaanii uinuva vaara, jonka nimeä ei tässä kannata mainita.  

Sampo Terho väänsi puheenaiheena olleen asian rautalangasta yksinkertaisellekin, kun sitä kysyin: ”haluatteko enemmän EU:ta vai vähemmän EU:ta? Haluatteko enemmän vai vähemmän säätelyä jokapäiväiseen elämään? Jos haluatte olla mukana ajamassa säätelyn purkamista ja unionin keskittymistä rajattuihin toimialoihin, niin täältä löytyy lisää ajatuksia omienne tueksi.”
  

Terhon alustamassa keskustelussa tuli esille perustellut epäilyt sille, että kokonaisuudessaan Suomen mukana olo raskaissa kriisimaiden tukipaketeissa johtuu ainoastaan siitä, että näin saatiin pidettyä komisaarin ovi auki Stubbille tai Kataiselle. Eli siis Kataiselle viimeisemmän tiedon mukaan. Toki Stubbin naama näytti viikonloppuna uutisissa venähtäneen entisestään, kun Jyrki tipautti pomminsa. Osui ja upposi. Eihän Katainen toki valehdellut siinä, että tukipaketteihin mukaan lähtemällä saadaan pelastettua työpaikkoja. Se piti paikkansa, näin pelastettiin noin kaksi työpaikkaa: Kataisen ja/tai Stubbin.

Marko Tuominen

Kirjoittaja on Perussuomalaisten jäsen ja riihimäkeläinen kaupunginvaltuutettu, ei ehdokkaana europarlamenttivaaleissa (Kirjoitus on julkaistu alunperin Aamupostin mielipideosastolla 8.4.2014)

Kerran vielä Riihimäen valtuuston budjettikokouksesta

Eija Aittola (24.12.13) vastasi aikaisempiin kirjoituksiin Aamupostissa koskien Riihimäen kaupunginvaltuuston kieltämättä hyvin värikästä budjettikokousta kuun alussa. Hän viittasi hyvin aiheellisesti kysymykseen päättäjien vastuullisuudesta tässä vaikeassa talouden tilanteessa. Syntyipä kokouksessa kiukun purkauksia tai ei, ja vaikuttivatpa ne kirjoitukseen tai eivät, oli muistikuviin ja tekstiin kuitenkin jäänyt hienoinen asiavirhe. Nimittäin perussuomalaiset eivät "yhdessä vasemmiston kanssa tehneet n. 2 miljoonan lisäysehdotuksia kaupungin 2014 budjettiin".

Riihimäen perussuomalaiset tukivat toki eräitä kuntalaisten hyvinvoinnille ja samalla meille itsellemme tärkeitä asioita, mutta samalle kannoimme vastuuta taloudesta. Eli emme suinkaan kannattaneet koko 2 miljoonan "huutokauppapaketin" hyväksymistä kritiikittä. Virkamiesten ja luottamushenkilöiden laatima talousarvio oli hyvä paketti, johon kompromissihengessä sitten päädyttiin tekemään hieman lisäyksiä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että virkapaketti olisi pitänyt pilkkoa sopiviin suupaloihin, koska en myöskään pidä kaupungin henkilöstön kokonaismäärän lisäämistä itsetarkoituksena. Kokouksessa hieman kyseenalaistettiin toiminnan tehostaminen keinovalikoimassa, mutta olisin valmis tämänkin kortin katsomaan. Ja niinhän kaupungin organisaatiossa tullaankin jatkossa tekemään, esimerkiksi uuden sote-johtajan astuessa virkaansa alkuvuodesta.

Kannatan itsekin kehittämistyöryhmän perustamista säästöjen löytämiseksi, ja ihmettelinkin kuinka Aittolan ehdotus jäi ilmaan roikkumaan. Niinpä ensi vuoden ensimmäisessä valtuuston kokouksessa asia olisi syytä käsitellä omana pykälänään. Vaikkei asia ko. kirjoituksen valossa saanutkaan "vasemmiston kannatusta", kannatetaan sitä ainakin valtuustosalin keskivaiheilla ja varmasti myös oikean laidan tietämillä.

Kun nyt vauhtiin pääsin, niin yhtä asiaa en malta olla päivittelemättä. Valitettavan jälkiviisaana heitän ilmaan kysymyksen siitä, minne on unohtunut kuulemani mukaan viitisen vuotta sitten tehty päätös(?), jonka mukaan Riihimäen Teatterin tukea leikattaisiin puolen vuosikymmenen kuluttua jopa kolmannes? 250000 euron säästö tässä tilanteessa olisi ollut enemmän kuin paikallaan. Muistetaanko ottaa tämä säästökohde ensi syksynä mukaan budjettiriihen valmisteluihin? Kuten kokeneemmat valtuutetut ovat monesta suusta ja yhtä monesta näkökulmasta todenneet, "tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". Lisäisin alun oikaisun valossa myös tosiasioiden tunnistamisen edellisen kaveriksi. Ja viisauden alkuna on viimeimmäksi todettu, että "olemme ajautumassa kriisikunnaksi". Kieltämättä näyttää siltä, että olemme tämän alamäen alkukiihdytyksessä, mutta vielä ei ole liian myöhäistä painaa jarrua.

MARKO TUOMINEN

Kirjoittaja on riihimäkeläinen kaupunginvaltuutettu (ps)
(Kirjoitus on julkaistu alunperin AAmupostissa joulukuun lopulla 2013)