Tällä kertaa positiivisesti koettu venäläisinvaasio Loppiaisen tienoilla toi kansakunnan kahvipöytiin tutun pakkopullan. 400 000 vierasta palvellaan suomeksi tai englanniksi, kielillä jotka harvoin ovat yhteisiä tiskin molemmin puolin. 60-luvulta alkunsa saanut ns. pakkoruotsi käytännössä tekee palvelualalla nykyisin tuiki tarpeellisen venäjän kielen opiskelun mahdottomaksi. Nuorten aika tai kapasiteetti ei selvästikään riitä enää kolmannen vieraan kielen opiskeluun niiden kahden pakollisen lisäksi. Eikä tarjontaa englannin ja ruotsin opetuksen paineessa useinkaan edes ole.
Kielellisen monipuolisuuden korostaminen tässä keskustelussa ruotsin hyväksi on turhaa hurskastelua. Esimerkiksi Itä-Suomessa on huutava pula venäjänkielentaitoisista asiakaspalvelijoista, mutta kapasiteettia tai mahdollisuuksia kielen opettamiseen ei ole suotu. Loppiaisen venäläiset turistit jättivät Suomeen arviolta jopa yli 70 miljoonaa euroa, joten vaihtorahoista ei ole kysymys.
Ita-Suomen kuntien ryhmä haki poikkeuslupaa kokeilulle, jossa toisena vieraana kielenä olisi opetettu tuolla suunnalla harvoin kuullun ruotsin sijaan venäjää. Hanke ammuttiin heti alas hurskaasti ja oikeaoppisesti. Ministeri Gustafsson teki sen, mitä odotettavissa oli, piiloutui lain kirjaimen taakse. Sen sijaan esimerkiksi Jussi Niinistön kirjoitus asiasta valaisi vaihtoehtoja hyvin. Jos laki on todellakin on tällaisten kokeilujen ja uudenlaisen rajakaupan kehittämisen esteenä, niin ehkäpä lakia on muutettava. Erittäin kannatettava ajatus. Kun pienen vähemmistön etuja ajava ikivanha perinne on elinkeinoelämän kehittymisen esteenä, on aika keskustella perusteiden korjaamisesta. Keskustelu herännee kukkaansa varmasti lähivuosina. Ollaan kuulolla...;-)
Marko
