EU-vaalit lähestyvät
kuin pikajunan valot tunnelissa ja meno Suomen maassa käy yhä kummemmaksi. Maan
hallitus on tuuliajolla kun vasemmistoliitto lähti torjumaan putoamistaan
europarlamentista ja kaksi avainministeriä tullee poistumaan juuri kyseiseen suuntaan.
Ja sitten itse päämies ilmoittaa siirtyvänsä kymmenen kertaluokkaa suurempiin
saappaisiin, kuten kulisseissa on tukiaispantein sovittu. Valtakunnan
”terävimmässä kärjessä” väki väheni ja tullee osin vaihtumaan, eikä
pitopöydästä sen seurauksena ainakaan lihavampia murusia meille rahvaalle
tipahtele. Syksyllä päätetään rakentaa tarvittava, uusi ydinvoimala, jolloin väki
vähenee entisestään. Rampa ankka jatkaa kera hovinsa, vaikka narritkin ovat
herenneet nauramasta. Samalla kaikkein tärkeimmät vaalit, europarlamenttivaalit
ovat jääneet kaiken tämän sirkustelun varjoon. Ja silti EU:ssa tehdään kaikki
kovimmat päätökset meitäkin koskien. Sampo Terhoa lainaten voi todeta, että
vaikka vetäytyisi erämaahan erakoksi, niin silti hengittelisi ilmaa, jota säätelee
EU lukuisin direktiivein ja säädöksin. Lisään vielä, että EU on siis ihollamme,
ihon alla ja elämässämme sanotaanko vaikka koko matkan viljapellolta
vedenpuhdistamolle sekä kaikessa muussa, mitä koskaan keksitkään kelata. Kannattaa
siis äänestää toukokuussa.
MEP Sampo Terho (ps)
piipahti Riihimäellä sunnuntaina 6.4.14 Perussuomalaisten tilaisuudessa
kertomassa kuulumisia Euroopan parlamentista ja toi samalla kysyttäessä esiin
näkemyksiään kotimaan politiikan kiemuroista. EU-kriittisyys otetaan usein vastaan
parlamentissa hyvin erikoisella tavalla kun sen fanaattisimmat kannattajat
vetävät esiin koko pakan kiellettyjen symbolien kortteja, jos MEPit vähääkään
esittävät arvosteluaan. Kriittiset leimataan heti sodan ja sekasorron
kannattajiksi. Pyhää liittoa ei sovi arvostella, vaikka teräväkieliset
eurooppalaiset painoarvoisemmistakin maista näin tohtivat tehdä. Intergraation
itseisarvon sijaan EU tulisi lähemmäs kansalaisia perustamalla sen olemassaolon
oikeutus hyötyyn. Jäsenillan kuulijat saivat tietää, että Brysselin
kivisaleissa valmistellaan myös EU:n suoraa verotusoikeutta, joka ei
arvatenkaan tilaisuudessa kovin suurta kannatusta saanut. Kaiken kaikkiaan
todettiin, että budjetin pitäisi säilyä korkeintaan nykytasolla. EU:sta on
tulossa rahansiirtounioni, vaikka sen kritiikittömät kannattajat yrittävätkin
toista väittää. Jos pilkun viilaajat ovatkin siinä oikeassa, että rahaa ei ole vielä
lapioitu Etelä-Eurooppaan, niin on sitä siirretty erinäisiin kriisirahastoihin
miljardikaupalla. Realististen talousviisaiden mukaan on vähintään
todennäköistä, että pian yli varojensa eläneet kriisimaat ovat taas rahan
tarpeessa ja viimeisetkin rahastot laukeavat maksuun. Itse asiassa Kreikankin
uusi tukipaketti on jo sovittuna, mutta sen myöntämistä on siirretty yli
vaalien EU:n ruotojen ja poistopään sisällönkin purematta nielevien
myötäilijöiden pelätessä räjähdysmäisesti kasvavaa kriitikkojen vyöryä. Tulevissa
vaaleissahan EU-kriittisten osuus parlamentista tulee kasvamaan reilusti.
Itälaajentumiseen
pitää Sampo Terhon mukaan ottaa aikalisä, koska kyseiseen suuntaan unioni on jo
aidosti lapioinut rahaa. Sitä ei voi kieltää. Toisekseen Turkin täysjäsenyys on
torjuttava. Tästä asiasta olen täysin samaa mieltä, koska tuossa maassa ja
siitä idemmäs vaanii uinuva vaara, jonka nimeä ei tässä kannata mainita.
Sampo Terho väänsi
puheenaiheena olleen asian rautalangasta yksinkertaisellekin, kun sitä kysyin:
”haluatteko enemmän EU:ta vai vähemmän EU:ta? Haluatteko enemmän vai vähemmän
säätelyä jokapäiväiseen elämään? Jos haluatte olla mukana ajamassa säätelyn
purkamista ja unionin keskittymistä rajattuihin toimialoihin, niin täältä
löytyy lisää ajatuksia omienne tueksi.”
Terhon alustamassa
keskustelussa tuli esille perustellut epäilyt sille, että kokonaisuudessaan Suomen
mukana olo raskaissa kriisimaiden tukipaketeissa johtuu ainoastaan siitä, että
näin saatiin pidettyä komisaarin ovi auki Stubbille tai Kataiselle. Eli siis
Kataiselle viimeisemmän tiedon mukaan. Toki Stubbin naama näytti viikonloppuna
uutisissa venähtäneen entisestään, kun Jyrki tipautti pomminsa. Osui ja upposi.
Eihän Katainen toki valehdellut siinä, että tukipaketteihin mukaan lähtemällä
saadaan pelastettua työpaikkoja. Se piti paikkansa, näin pelastettiin noin
kaksi työpaikkaa: Kataisen ja/tai Stubbin.
Marko Tuominen
Kirjoittaja
on Perussuomalaisten jäsen ja riihimäkeläinen kaupunginvaltuutettu, ei
ehdokkaana europarlamenttivaaleissa (Kirjoitus on julkaistu alunperin Aamupostin mielipideosastolla 8.4.2014)
